maanantai 19. maaliskuuta 2012

Anna anteeksi kyyneleet nää.
Ne surua on ja ikävää.
Me emme sua vielä antaneet ois,
vaan lähdit luo enkelten,
luotamme pois.
Niin, koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän,
yht'äkkiä huomaa,
nyt päättyi se tähän.

Ihanaa, rakasta ihmistä kaivaten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti