perjantai 13. huhtikuuta 2012

Ajatuksia

Salla. Ajattelen sinua. Jatkuvasti.

Minne laitetaan unelmat jotka romuttuivat? Missä on haaveiden hautausmaa?
Miten saattaa loppuun se, mikä jäi kesken, kun se on mahdotonta?

Milloin tulee se päivä, jolloin huomaa syntyneen uusia unelmia? Milloin tulee se päivä, jolloin miettii tulevaa odottaen, ei enää peläten?

Elämää eletään nyt pienten ilojen toivossa. Annetaan pienenkin auringonpilkahduksen olla juuri sen päivän kantava voima. Jokainen auringon säde, joka lämmittää, myös parantaa. Jokainen ilon tunne, joka sisällä tuntuu, helpottaa. Huomaa, että osaa iloita. Edes häviävän pienen hetken ajan.

Mutta silti on oikeus sanoa. En osaa elää. En nyt. En vielä. Ehkä joskus taas.





2 kommenttia:

  1. <3 Sanaton <3
    Voimarukoukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sanoja ei oikein ole. Kenelläkään. Kiitos silti, että kommentoit. <3

      Poista