Uimapäivä

Eilen olimme uimahallissa. Iloinen yllätys, ilmainen sisäänpääsy Rauman synttäreiden kunniaksi.

Uimaan meneminen on lapsista hirmu kivaa. Eero osaa jo uida (ja uskaltaa hypätä 3m korkeudesta), Niilon uimataito on "siinä ja siinä", eli sukeltaa jo, ja osaa käydä haukkaamassa happea pinnalla, mutta uiminen ei vielä suju. Aika helppoa siis on uimahallissa käynti sen puoleen.

Uiminen aiheuttaa kuitenkin d-perheessä erityistoimia.

Ruoka ensin kotona. Mitataan sokerit, syödään ja laitetaan varovasti insuliinia, koska liikuntaa on tulossa. Uimahallilla sokerien mittaus, jos ne ovat alle 10, pieni tankkaus (pillimehu tai myslipatukka) ennen uintia. Pumppu pois kanyylista ja menoksi. Mahdollisesti sokerien mittaus saunatauolla. Riippuu siitä, mitä sokerit oli ennen uintia.  Pois mennessä kanyylin tarkastus, jos se on tipahtamaisillaan, vaihdetaan kanyyli (ei onneksi tarvitse usein vaihtaa, hyvin kestää uimista), pumppu kiinni kanyyliin ja kanyylin täyttö pumpun kautta. Sokereiden mittaus ja sitten taas tankkausta jos tarvitsee. Jos menee paljon hiilareita (esim. jäädään kahvilaan), laitetaan vähän inskaa ettei mennä yli (siis sokeriarvot ei nouse liian korkeiksi). Kotona menee koko loppupäivä (+yö) varoen inskojen kanssa, koska liikunta vaikuttaa parhaimmillaan (pahimmillaan??) jopa vuorokauden jälkeenpäinkin sokereihin.

Eilen oltiin huippuhyvissä lukemissa koko päivä, minimaalisen pienillä insuliinimäärillä. Eli annoin huomattavasti vähemmän inskaa kuin normaalisti. Puolilta öin sokerit olivat 7,8 ja laitoin inskansyöttöä -30% neljäksi tunniksi. Kolmelta sokerit olivat kuitenkin laskeneet neljän pintaan, joten Kalle antoi 10hh ja jatkoi inskan pienennöstä vielä 4h. Aamulla sokrut olivat 7, joten tosi tarpeeseen tuli tuo pienentäminen.

Pumppu on kyllä loisto kapistus näissä tilanteissa. Jos laittaisi insuliinin kynällä (siis aina pistoksena), ei voisi "pelailla" näitten inskojen kanssa tällä tavoin. Suosittelen kyllä pumppua kaikille d-lapsille, ehdottomasti!

Uimisessa hieman hirvittää se, että Eero on jo ekalla. Eli ei saa tulla enää naisten puolelle. Joten tällä hetkellä emme voi mennä uimaan niin, että minä menen poikien kanssa kolmisin. Eero on kuitenkin aika omatoiminen, tekee kanyylin täytöt yms. itse, mutta silti arvelluttaa. Jos sokerit meneekin alas, osaisiko hoitaa tilanteen itse? Onneksi Kallekin tykkää käydä uimahallissa. Ehkä parin vuoden päästä tilanne on jo eri, kun Eero on taas isompi. Silloin ehkä uskallan jo luottaa enemmän Eeron omiin kykyihin toimia "hätä"tilanteessa.

Mutta ylimääräisistä toimista huolimatta, uimahallissa on kivaa. Koko perhe nauttii ja saa touhuta yhdessä. Tänään mennään taas hallille. Vuorossa on poikien uimatreenit. Molemmat pojat ovat Rauman uimaseuran jäseniä. Eero käy vesirallia ja Niilo vesipeuhulaa. Huippukivaa, eikä siinä diabetes tahtia haittaa! Ei ainakaan usein. ;)