maanantai 22. heinäkuuta 2013

Herkuista

Meillä ei ole karkkipäivää. Olemme kokeneet sen paremmaksi ratkaisuksi.
Jos kerran viikossa Eero saisi vaikka karkkipussin (pienenkin), siinä olisi helposti melkein 200 hiilihydraattia. Eikä siinä mitään, jos vain menisi inskojen laitolla. Silloin saattaisi toimia. Sataan hiilariin laitettaisiin 5 yksikköä insuliinia.

Mutta meillä se ei mene niin (taas jollain toisella diabetesperheellä saattaa mennäkin, mutta ei meillä). Herkuttelu vaikuttaa meillä sokereihin viiveellä.

Meillä saattaa olla niin, että herkuttelun jälkeen (2h) mitattu sokeri on oikein hyvä, 4-6 välillä. Mutta kolmen-neljän tunnin päästä sokerit ovatkin vaikka 20. Ja sieltä verensokeri laskee todella tuskallisen hitaasti. Kerran (super)herkkupäivänä kävi niin, että sokerit normalisoituivat seuraavana iltapäivänä! Muuta syytä ei keksitty kuin se, että oli poika vetänyt selkeästi yli 100hh herkkua.

100hh on kuitenkin yllättävän vähän.

Yksi dumlekarkki (Eeron suosikki) on 5hh. Eli sata hiilaria tarkoittaisi 20 dumlekarkkia. Pussissa on n. 30 karkkia.

Lakritsipala on myös meidän laskuissa 5hh. Pienessä pussissa on n. 30 palaa.

Ässämix karkkipussi, mitä kaikkia niitä hässäköitä ja pelixejä ja muita on... niistä se ihan PIENIN on 180g, eli 180hh.  Ässämixin isot pussit on jo 350g, eli 350hh.

Joten melkoisia hiilarimääriä karkeissa on... itse kyllä pystyn (helposti!) syömään tuon 350g:n pussin. Eerolle se ei vain käy.  Siksipä meillä on vieläkin nuuttipukin päivän karkkeja hyllyssä. Ja viime hiihtoloman laivakarkkeja. Edellisestä (2012!) pääsiäisestä jääneet karkit heitin just roskikseen.

Mutta herkutellaan me, monestikin viikossa välillä, mutta vähän kerrallaan. Vaikkapa jätski tai tikkari jälkkäriksi. Tai pala pullaa.

Ja niin kuin ennenkin olen sanonut, synttärit on oma juttunsa. Siellä saa herkutella. Viime viikolla Eerolla oli kahdet synttärit. Luokkakaverin ja naapurin pojan. Ja todellakin sai syödä niin paljon kuin mieli teki. Ja söi. Ja siitäkin selvittiin. :)

Herkullista viikkoa. :)








sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kuulumisia kesälaitumilta

Kesäkuussa olimme Espanjassa, Morairassa kaksi ihanaa viikkoa. Reissu meni loistavasti.

Lentokentällä ei tällä kertaa erikseen tarkisteltu mukanamme kulkevia kylmäpatruunoita, vaan "päästivät ne läpi" suoraan. Viime reissulla etsittiin esimies miettimään, voiko kylmäpatruunoita viedä lentokoneeseen. Silloinkin voi, mutta nyt sitä ei edes ihmetelty.

Paikka oli uskomattoman kiva. Rauhallinen, lapsiperheelle sopiva. Rannat siistejä ja matalia. Ilmat suosivat, lämmintä ja aurinkoa riitti joka päivälle.

Eeron sokerit olivat melkolailla kuosissa koko ajan, kanyylit pysyivät eikä kuumuus suuria temppuja tehnyt. Insuliiniannokset pidettiin normaaleina. Eero ui todella paljon, joten oli hyvä, kun mukana oli pieni kylmälaukku, mihin sai pumpun aina viileään piiloon. Samalla juomat pysyivät kivasti kylmänä.
 

Vesipuistossakin käytiin.

Siellä pumppu oli lähes koko ajan irti. Ruualla kiinnitettiin pumppu paikoilleen ja laitettiin inskaa.

Niin paljon tuli vesipuistossa uitua, että sokerit oli pikemminkin matalalla kuin korkealla.

Olimme sattumoisin samaan aikaan Morairassa kuin toiset ystävämme, joten vesipuistopäivä vietettiin isolla suomalaisporukalla. Kävimme myös kyläilemässä toisessa suomalaisasunnossa. Hauskaa. :)

Lomalle Espanjaan saatiin myös suru-uutinen. Isoäitini, eli äitini äiti, oli nukkunut pois.





Juhannusta vietimme perheen parissa mökillä.

Ihana viikonloppu täynnä laulua ja naurua.  Ja tietysti hyvää ruokaa. ;)


Lapset saivat mökille trampoliinin, joten heilläkin riitti puuhaa. Ja tramppis on kyllä hyvä sokerien tasoittaja!







Juhannuksen jälkeen matkasimme Jyväskylän välipysähdyksen kautta Kajaaniin saattamaan isoäitini viimeiselle matkalleen. Surullisesta teemastaan huolimatta oli mukava nähdä niitäkin sukulaisia, joita ei muuten ole pitkään aikaan nähnyt. Isoäitiä on ikävä. Hänen ajatusmaailmastaan ja pyyteettömästä rakkaudestaan voisi moni (minäkin) ottaa oppia.

Olimme viime viikolla pari yötä mökillä ja toiseksi yöksi saimme ihanan kummityttömme sinne perheineen. Paistoimme tikkupullaa ja vaahtokarkkeja nuotiolla. Suosittelen. Uitiin (myös minä!) monta kertaa. Vesi oli ihanan lämmintä.

Tänä viikonloppuna olemme juhlistaneet Hannaa, joka pääsi ripille ja Jerryä joka täytti kuusi vuotta. 

Tulevia lomasuunnitelmia ei kauheasti ole. Viikonloppuna juhlistetaan Samin 40-vuotisjuhlia Vesilahdella. Linnanmäelle mennään viikon päästä. Viihdymme Helsingissä muutaman yön siskon kotia lainaten. :)

Kesä on ihana. <3

AI NIIN! Diabeteskontrollikin oli. Pitkäaikaissokeri oli laskenut. 9,2->8,8. Suunta on siis oikea! (minä tietenkin toivoin, että laskua olisi ollut enemmän, mutta pitkän noususuhdanteen jälkeen oli ihan kiva, että oli lähtenyt alaspäin) Vuosikokeetkin otettiin, ne olivat kaikki ihan ok. Hyvä niin. <3