Herkuista

Meillä ei ole karkkipäivää. Olemme kokeneet sen paremmaksi ratkaisuksi.
Jos kerran viikossa Eero saisi vaikka karkkipussin (pienenkin), siinä olisi helposti melkein 200 hiilihydraattia. Eikä siinä mitään, jos vain menisi inskojen laitolla. Silloin saattaisi toimia. Sataan hiilariin laitettaisiin 5 yksikköä insuliinia.

Mutta meillä se ei mene niin (taas jollain toisella diabetesperheellä saattaa mennäkin, mutta ei meillä). Herkuttelu vaikuttaa meillä sokereihin viiveellä.

Meillä saattaa olla niin, että herkuttelun jälkeen (2h) mitattu sokeri on oikein hyvä, 4-6 välillä. Mutta kolmen-neljän tunnin päästä sokerit ovatkin vaikka 20. Ja sieltä verensokeri laskee todella tuskallisen hitaasti. Kerran (super)herkkupäivänä kävi niin, että sokerit normalisoituivat seuraavana iltapäivänä! Muuta syytä ei keksitty kuin se, että oli poika vetänyt selkeästi yli 100hh herkkua.

100hh on kuitenkin yllättävän vähän.

Yksi dumlekarkki (Eeron suosikki) on 5hh. Eli sata hiilaria tarkoittaisi 20 dumlekarkkia. Pussissa on n. 30 karkkia.

Lakritsipala on myös meidän laskuissa 5hh. Pienessä pussissa on n. 30 palaa.

Ässämix karkkipussi, mitä kaikkia niitä hässäköitä ja pelixejä ja muita on... niistä se ihan PIENIN on 180g, eli 180hh.  Ässämixin isot pussit on jo 350g, eli 350hh.

Joten melkoisia hiilarimääriä karkeissa on... itse kyllä pystyn (helposti!) syömään tuon 350g:n pussin. Eerolle se ei vain käy.  Siksipä meillä on vieläkin nuuttipukin päivän karkkeja hyllyssä. Ja viime hiihtoloman laivakarkkeja. Edellisestä (2012!) pääsiäisestä jääneet karkit heitin just roskikseen.

Mutta herkutellaan me, monestikin viikossa välillä, mutta vähän kerrallaan. Vaikkapa jätski tai tikkari jälkkäriksi. Tai pala pullaa.

Ja niin kuin ennenkin olen sanonut, synttärit on oma juttunsa. Siellä saa herkutella. Viime viikolla Eerolla oli kahdet synttärit. Luokkakaverin ja naapurin pojan. Ja todellakin sai syödä niin paljon kuin mieli teki. Ja söi. Ja siitäkin selvittiin. :)

Herkullista viikkoa. :)