Kuulumisia

On taas vierähtänyt monta viikkoa viime kirjoituksesta.
Meille kuuluu hyvää. Nyt ainakin.

Viimeiset pari viikkoa ollaan enemmän tai vähemmän sairasteltu. Kalle aloitti, sen jälkeen Eero, sitten Niilo ja viimeisenä minä. Eerolla tietenkin sokerit sekaisin ja ketoaineitakin oli. Ne huolestuttivat, koska yleensä ei sairauspäivätkään nosta ketoja Eerolla.

Nyt niitä oli ihan kiitettävästi ja niin kauan, että kun Eero sairastui lauantaina, niin vasta seuraavana perjantaina meni kouluun. Ketot nousivat aina uudestaan, vaikka ne saatiin kyllä insuliinilla alas.

Meillä on uusi diabeteslääkäri vanhan "omalääkärimme" ollessa virkavapaalla. Olen enemmän kuin tyytyväinen uuteen lääkäriimme. Hän on ammattitaitoinen, ystävällinen, kannustava ja rohkaiseva. Nyt Eeron ketoja seuratessa mietimme yhdessä jopa sairaalaan lähtöä. Hän tsemppasi minua ja kehui, miten hyvin hoidamme ja jos teemme näin ja näin, niin pärjäämme ilman sairaalaa.

Ja niin pärjäsimmekin. Lääkäri lupasi pitää työkännykkäänsä illalla kotonakin vielä päällä, jos haluan soittaa vielä hänelle työajan jälkeen. Melkoista! Soitinkin, kerran.

Kyllä se vaan on niin, että kun saa "vastaansa" työlleen omistautuneen, työstään innostuneen ja aidosti välittävän lääkärin, niin se on kuin lottovoitto.

Veljestä

Olen pariin kertaan kirjoitellut myös Eeron pikkuveljestä, Niilosta.
Niilolla todettiin astma viime keväänä. Silloin toiveissa oli, että olisi ollut vain siitepölykauteen liittyvää astmaa. Nyt näyttää toiselta.

Kävimme n. kuukausi sitten kontrollissa. Niilon puhallusarvot olivat romahtaneet. Lääkettä olemme ottaneet siis keväästä lähtien tarvittaessa. Joululomalla annoimme lääkettä lähes päivittäin, koska tuntui olevan "henki piukassa". Sitten tajusimme... joulukuusi pahensi reaktiota. Joulukuusi mäelle ja ajattelimme homman olevan selvä.

Mutta nyt siis kontrollissa oli n. 40% huonommat puhallusarvot kuin elokuussa. Saman tien sitten aloitettiin päivittäinen astmalääkitys. Blaah. Lisäksi melko voimakkaan pölypunkkiallergian takia menee Niilon huoneen sisustus uusiksi. Avohyllyt pois, kaapit tilalle. Kaikki tavara ovien taakse. Matto vaihtoon. Uusi tyyny. Tyynyt ja peitot pestävä kerran kuussa. Lakanat silitettävä/mankeloitava (ja siis samalla tietty vaihdettava) kerran viikossa. Unikaverit pestään kerran viikossa. (Sisustaminen on kyllä ihan kivaa, joten se on tässä valopilkkuna... tänään käytiin Ikeasta ostamassa uudet kaapit)

Tiedän, että astma on "helppo" sairaus ja se ei todellakaan paljoa rajoita elämää, mutta silti. Olisin mielummin ollut ilman tätäkin taakkaa. Ei ilmeisesti nämä hartiat vielä paljoa taakkaa ole (jonkun mielestä) kannettavakseen saaneet, koska tämäkin meille annettiin. Tiedän, että asiat voisivat olla pahemminkin. Mutta voisivat ne olla paremminkin.


Joten nyt jatkamme elämää kahden pitkäaikaissairaan lapsen kanssa. Mietinnässä on myös blogin nimen vaihto, jos tulee Niilostakin nyt enemmän kirjoiteltua.

Kaikesta huolimatta, ROCK ON! ;)

Ottaa päähän just nyt

tämä tauti.

Perjantaina mentiin matalilla. KOKO ajan. Uimatreenit jätettiin väliin, kun 3,8 arvoilla otetut 35 hiilaria eivät nostaneet sokereita. Illalla sokerit tuntuivat normalisoituvan ja huokaisin helpotuksesta. Ei mahatautia. JES.

Lauantaina arvot suht ok. Lapset olivat mun äidillä hoidossa (ihana äiti!) ja me oltiin viettämässä parisuhdeiltaa ja -yötä Turussa hyvän ruuan ja seuran (vain me kaksi!) merkeissä. Mammalla oli tullut vähän herkuteltua, ja sokerit olivat sen mukaiset. Aamuksi olivat kuitenkin arvot laskeneet, aamupalalla vs. oli 8,8.

Kävimme keilaamassa ja syömässä. Ruokailua ennen sokerit 19.8. Ajattelin johtuvan keilauksen aiheuttamasta jännityksestä. Sitten kotiin ja pojat ja Kalle menivät vielä hiihtämään. Ennen hiihtoa sokerit 12,5. Ei laitettu inskaa, koska hiihto on todella kuluttavaa ja Eerolla hiihtäminen laskee sokereita Antskun sanoin iha hitoksee. :)

Hiihdon jälkeen sokerit H1!! Vaihdoin kanyylin ja inskat. Korjaavaa laitettiin 5.2 yksikköä, annosoppaan mukaan.

Tunnin päästä sokerit EDELLEEN H1! Siinä vaiheessa jo epäilin mittaria, toisella mittarilla mittaus näytti 29,6 joten korkealla mennään. Lisää inskaa ja odottelua.

Taas saa olla tyytyväinen, että ketoaineita Eerolle tulee todella harvoin. Saa olla pitkäänkin korkealla (vaikka sairastaessa), eikä ketoja tule välttämättä ollenkaan.

Nyt sitten perjantaisen matalan ja mahatautiepäilyn sijaan katsellaan mahdollista flunssaa... tai sitten tämä on vaan normaalia rajumpi reaktio eiliseen herkkupäivään (plus vielä ravintolassa syöminen).

Voi, kunpa meillä mentäisiin tasaista, kaunista käyrää. Voi, kunpa tunnepuoli ei vaikuttaisi niin hurjasti Eeron sokereihin. Voi, kunpa pienet elämän ilot (leffa ja herkut silloin tällöin) eivät aiheuttaisi tällaista vuoristorataa... Voi kunpa.

Mie romahan. ;)