sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Ikävä

Hassua, miten aaltoina ikävä tulee. Sitä ajattelee olevansa jo "voiton puolella", ja sitten se iskee. Ikävä.

Eilen Kalle oli menossa trubaduurikeikalle. Hän soitti kitaraa ja lauloi makuuhuoneessa. Minä olin tietokoneella. Yhtäkkiä itku alkoi. Kovana.

Kalle lauloi sitä laulua, jonka minä, Mari ja Riikka lauloimme Sallalle ja Jannelle kirkossa ihan vähän aikaa sitten. Silloin kun kaikki tuntui täydelliseltä. Se oli ihan kuin eilen, vaikka siitä on jo useampi vuosi. Jannen kuolemasta tuntuu välillä kuluneen valovuosia, vaikka se oli vasta viime keväänä.

Jouduin pyytämään Kallea lopettamaan laulun. En kestänyt kuunnella. Kalle oli ehkä vähän jopa hämillään, pyysi anteeksi (mitä ei olisi tarvinnut) ja vaihtoi kappaletta. Minäkin olin hämilläni. Miten kovaa ikävä iski. 

Itse olen tällä ja edellisellä viikolla paljon ajatellut Jannea. Muistan pieniä yksityiskohtia, asioita, joita en ole ajatellut vuosiin. Ikävöin Jannen naurua. On jopa ikävä sitä "tä, tä" -juttua, joka sai mut raivon partaalle Jyväskylässä, kun oltiin Lutakossa. Silloin muut olivat melkoisessa juhlakunnossa, minä kuskina (Niiloa odottaen).

Ja huomaan, että kaiken tämän ikävän rinnalle on tullut myös katumus ja kysymykset ilman vastausta. Miksi en soittanut useammin Jannelle, miksi aina Sallalle? Miksi en halannut useammin? Tiesihän Janne, että hän on tärkeä?

Tänään, Sallan syntymäpäivänä, sytytin kynttilän Jannelle. Sytytin sen myös Sallalle, rakkaalle siskolleni, selviytyjälle, kun ei vaihtoehtoja ollut. Sytytin sen myös muille menetyksen kokeneille läheisille. Teitä on valitettavan monta. Jokaisen tuska on ainutlaatuinen, eikä sitä voi verrata mihinkään. Jokaisen tuskasta haluan osan ottaa pois, vaikka hetkeksikin. Tänään ajattelen myös sinua, ystäväni.
 
Sade tuli tulvana yli pysäkin
Sinä olet ihme, suuri sittenkin
Sinulla on ilma ja kyky hengittää
Olkapäällä kyyhkynen
Vaikket sitä nää.

Sinussa on valo, sinussa on yö

Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää.




perjantai 21. syyskuuta 2012

Lukemisen riemua

Eerolla on koulussa lukudiplomiprojekti.

Eero oppi lukemaan jo eskarissa, joten lukeminen sujuu hienosti. Nyt ollaan luettu jo neljä "kunnon" kirjaa lukudiplomia varten. Ihanalta tuntuu, kun Eero itse kyselee: "Koska oikein mennään pääkirjastoon kattomaan, mikä valikoima siellä olis?". Äidin yksi rakkaimmista harrastuksista, lukeminen, on siis tarttumassa kovaa vauhtia poikaan. Hyvä niin. :)

Lukemista haettiin tänään sieltä pääkirjastosta. Mukaan tarttui Eerolle Karhukirjeitä kaukomailta (suosittelen myös kaikille vanhemmille, tämä kirjasarja on todella hauska!) ja Risto Räppääjä saa isän. Pikkuveli lainasi Markus Majaluoman Isä, mennään sieneen -kirjan sekä Mauri Kunnaksen Tassulan tarinoita. Itselleni lähti matkaan kaksi hömppäkirjaa ja kaksi opiskelua varten luettavaa kirjaa.

Automatkalla kotiin kirjat "polttelivat" kaikilla näpeissä ja oli ihan vähän vilkaistava kirjaa, huonovointisuuden uhallakin (kärsimme kaikki kolme myös matkapahoinvoinnista). Karhukirje-kirja tuli aloitettua, Tassulan tarinat ja Isä-kirja on jo selattu ees ja taas.

Minä aloitin opiskeluhommista, valkkarin voimalla. Aika monen vuoden jälkeen olisi taas esseetä alettava vääntämään,  ja aika lailla hatusta, ilman mitään "suuntaa antavia linjoja". Jos jotain olen muutaman viikon opiskelusta huomannut, on se se, että tuolla musiikin puolella ei olla niin nökönuukia juuri mistään. "Ai, sua kiinnostaa toi alue, no kirjoittele siitä sitten." Vapauttavaa, mutta myös tällaiselle "kirjoitinviimeisenesseeniylikymmenenvuottasitten" -tyypille melko haasteellistakin. Mutta kyllä tästä(kin) hyvä tulee.

Nyt pieni lepotauko lukemisessa ohi, takaisin kirjan pariin.
Kitaraläksyt tarttis vielä soitella.

Ihanaa viikonloppua sinulle. Nauti lukemisesta. <3

Perjantai-illan projektia :)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Sekalaista sieltä täältä. :)

Kylläpäs on taas hujahtanut aikaa viime kirjoituksesta.
Tuntuu, että viikot vaan vilistää silmien ohi, eikä itse meinaa pysyä perässä.

Eero täytti 8 vuotta. :) Juhlat ovat onnistuneesti takana. Kaverisynttärit vietettiin Hauskiksessa (onneksi!!! Vettä tuli kaatamalla, joten 15 poikaa meillä kotona olisi ollut sama kuin katastrofi), sokerit jatkuvasti 4-7 välillä, vaikka inskaa ei juurikaan laitettu, sen verran lujaa painettiin... Ja mummit+kummit juhliin minä onnistuin tekemään loistavan, gluteenittoman täytekakun (kaksi vieraista oli keliaakikkoja).

Opiskelu on alkanut. Mielettömän haastavaa, mutta kivaa. Olin ihan poikki viime tiistain jälkeen (joka oli ensimmäinen "kunnon" opiskelupäivä). Lähdin aamulla klo 7, palasin kotiin puoli kymmenen maita. Kymmeneltä olin nukkumassa. Sovittiin Kallen kanssa, että en mittaile ti-ke välisenä yönä, että saisin kunnolla levättyä. Tarpeeseen tulee. Keskiviikkona menen kuitenkin kahdeksaan töihin (ja herään siis kuudelta, että ehdin). Loppuviikko menikin aika lailla "horroksessa"... toivottavasti totun nopeasti tähän rytmiin, ettei kaikki päivät töissä ole tuollaisia aina tiistain jälkeen...

Eerolla alkaa huomenna uusi harrastus. Kokkikerho. :) Junior master chef on meillä suosikkiohjelma, ja siitä innostuneena huomenna siis kokkailemaan. Naapurin poika lähtee mukaan, joten kiva mennä senkin puolesta. Mua vähän jännittää, miten sokerit käyttäytyy. Viime keväänä ainakin kokkikerhossa oltiin keskitytty herkkuihin... No, ehkäpä tämänkin taas opimme. Kallelle jää koko kokkikerhon "seurantavastuu", koska tiistaisin mä olen Turussa.

Turusta tuli mieleen, että meillä oli taas neljän siskon illalliset, tällä kertaa Riikka-siskon luona Turussa. Mahtavan upeaa ruokaa (ja kattaukset), hyvää seuraa ja iloista mieltä. On mulla vaan ihanat siskot. <3

Veronpalautuksia odotellessa... :) Koskahan ne oikein tulee? Siis ne päätökset. Kulutettukin ollaan jo osa, mutta lennot vielä ostamatta...

Ihanaa syksyn jatkoa sinulle. <3