maanantai 31. joulukuuta 2012

Uuden vuoden toiveita.

Uuden vuoden aatto.

Pakkasin äsken laukkuuni huippukorkeat korkkarit, joilla pystyn kävelemään ehkä kaksi sekuntia. Silti lähtevät mukaan ja jalkaani ne laitan. :)

Lähden juhlimaan ystävääni. Ihmistä, jonka elämä ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Rakasta ystävää, joka on saanut tuntea kuinka elämä potkii päähän oikein täysillä. Ihmistä, joka vastoinkäymisistään huolimatta haluaa tänään juhlia oman elämänsä tarinaa. Hän on todellinen selviytyjä.

Mietin aamulla, että ympärilläni on monia selviytyjiä. Ihmisiä, jotka ovat kokeneet jotakin sellaista, mitä ei kenellekään toivoisi. Uskomaton määrä surua, murhetta, kipua. Ja silti. Nämä samaiset ystäväni, perheenjäseneni, rakkaani hymyilevät. He nauravat. He juhlivat elämää. Ovat kiitollisia.

Olen huono tekemään uuden vuoden lupauksia.
Siksi ajattelinkin toivoa. Niin itselleni kuin sinullekin.

Toivon enemmän hymyjä kuin kyyneleitä.
Toivon enemmän naurua kuin itkua.
Toivon enemmän läheisyyttä kuin yksinäisyyttä.
Toivon enemmän iloa kuin surua.
Toivon enemmän ystäviä kuin vihamiehiä.
Toivon enemmän terveyttä kuin sairautta.
Toivon enemmän selviytymistä kuin lannistumista.
Toivon enemmän elämää kuin kuolemaa.
Toivon enemmän kiitollisuutta.
Toivon enemmän rakkautta.

Toivon. 




torstai 20. joulukuuta 2012

Morkkis.

Diabeteskontrolli takana.

Sensoroinnin tulos lääkärin mukaan: "eihän tässä ole päätä, ei häntää!".
Sitäpä. Jos joku yö mennään yli kahdenkympin arvoilla klo 00-04, niin joku toinen yö mennäänkin 7-10 arvoilla. Ja 85% öistä on noita korkeita öitä...

Hobis oli 8,6. Hyvä ettei itku tullut tälle äidille. En ymmärrä, mitä me teemme väärin. Miksei Eeron sokerit asetu? Laskemme hiilarit, olemme tarkkoina inskojen kanssa. Päivät menevätkin ihan kivasti. Yöt eivät. Mittaamme edelleen aina pari tuntia iltapalan jälkeen. Lisäksi heräämme mittaamaan kerran yössä (02). Jos silloin on häikkää, mittaamme vielä 04. Meillä ei yksinkertaisesti riitä voimia enää yhteenkään lisämittaukseen yöllä. Nytkin menemme äärirajoilla.

Hoitaja oli ihana. Hän sanoi: "Nyt tämä asia vain on näin. Teette kaikkenne, hoidatte niin hyvin kuin mahdollista ja sillä pitkäaikaissokeri on 8,6. Antakaa armoa myös itsellenne. Koittakaa olla murehtimatta, ja hyväksykää tämän hetkinen tilanne. Katsotaan taas jonkun ajan päästä, jos voitaisiin jotain tehdä."

Helpommin sanottu kuin tehty. Takaraivossa jyskyttää Eeron tulevaisuus. Mitä se on, jos emme saa sokereita kuriin? Mitä sitten kun tulee murrosikä ja kapinoidaan kaikkea, myös tätä vastaan? Jos nyt hobis on jo noin korkea, mitä se on sitten??

Itsesäälissä velloen näen jo Eeron pyörätuolissa, jalat amputoituna sen takia, että äiti ei nyt vaan jaksanut yöllä valvoa enempää... Tiedän että se on tyhmää ja tarpeetonta, mutta se vain nyt on näin. Koen olevani henkilökohtaisesti vastuussa Eeron sokeritasapainon huonoudesta.

Eikä tilanne katastrofaalinen ole. Hoitotasapaino on kohtalainen. Mutta haluaisin niin kovasti, että se olisi hyvä.

No, jotain mukavaakin. Saatiin uusi pumppu mukaamme kotiin. Voidaan sitä nyt ihmetellä joulun yli. Tammikuun viimeisellä viikolla on uuden pumpun käyttöönotto. Samalla aloitamme pidemmän sensorointijakson, jos vaikka kuitenkin siitä saataisiin jotain tolkkua... Vietämme polilla aamupäivän opiskellen uutta pumppua. Kivaa oli myös, että kävimme Eeron ja Eeron kummitädin, Sallan, kanssa kiinalaisessa ravintolassa syömässä polikäynnin jälkeen. Hyvää oli.

Nyt odotellaan joulua ja toivotaan, että Eeron tämän päivän (ja eilisen) matalat olisivat vain matalia, eikä alkusoittoa vatsataudille.



sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Ajatuksia ilman päätä ja häntää.

Käyn ylikierroksilla.
Olen väsynyt poikkeuksetta koko ajan.
Ajatus ei pysy kasassa.
Joulustressi? En tiedä, mutta lomaa ainakin odotan.

Torstaina aloitettiin sensorointijakso Eerolla. Perjantaina otin sensorin pois, koska ei toiminut. Huomenna uusi yritys. Torstaina diabeteskontrolli, joka kauhistuttaa. Olen ihan varma, että pitkäaikaissokeri on taas noussut. No, en murehdi ennen kuin on sen aika. Uusi pumppu on tilattu. Tammikuussa vaihdetaan Veo-pumppuun.





Eero valitsi väriksi harmaan.
Nyt menen nukkumaan. Jos vaikka huomenna olisi pirteämpi päivä. Ainakin kaikkea mukavaa on alkuviikosta tulossa. Huomenna saan joululahjaksi itselleni uudet kynnet. Tiistaina menen lounaalle rakkaan ystävän kanssa. Keskiviikkona parturiin.
Kuulostaa aika mahtavalta.

Ja kohta on joulu. <3


maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulutohinoita

Kävin perjantaina jouluostoksilla. :)
Mua ei haittaa, vaikka kaupat on täynnä porukkaa ja täytyy jonotella. Musta on ihanaa tehdä jouluostoksia. :) Kun oli vielä hyvää seuraa, niin mikäs sen täydellisempi tapa viettää perjantaipäivää.

Tänä jouluna ollaan meillä kotona. Siskot perheineen tulee meille. Äiti ja isä. Joulupäivänä Kallen vanhemmat.

Tykkään. Olen kovasti jouluihminen. On ihanaa kun rakkaat ihmiset ovat ympärillä. Tykkään antaa lahjoja. Tykkään valvoa vähän myöhempään pelaten lautapeliä. Tykkään joulukuusesta ja joululauluista.

En tykkää siivoamisesta. Siksi meillä ei tehdä mitään viikkotolkulla kestävää joulusiivoa. Ihan perus viikkosiivous saa riittää. Kukaan ei meillä kaapeissa asu, joten ne saavat olla hujan hajan, jos ovat. En aio siivoamisesta ottaa mitään stressiä, tänäkään vuonna.

Joulurauhan julistus aloittaa joulun. Jouluun meillä kuuluu hyvä ruoka, joulupukki, lasten kanssa oleminen, sauna. Tänäkin vuonna käymme myös hautausmaalla kynttilöitä viemässä.

Uskon, että tästäkin joulusta tulee kiva, lämmin ja ihana. Koska sellaisia ihmisiä mulla on ympärilläni jouluna.