Uuden vuoden toiveita.

Uuden vuoden aatto.

Pakkasin äsken laukkuuni huippukorkeat korkkarit, joilla pystyn kävelemään ehkä kaksi sekuntia. Silti lähtevät mukaan ja jalkaani ne laitan. :)

Lähden juhlimaan ystävääni. Ihmistä, jonka elämä ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista. Rakasta ystävää, joka on saanut tuntea kuinka elämä potkii päähän oikein täysillä. Ihmistä, joka vastoinkäymisistään huolimatta haluaa tänään juhlia oman elämänsä tarinaa. Hän on todellinen selviytyjä.

Mietin aamulla, että ympärilläni on monia selviytyjiä. Ihmisiä, jotka ovat kokeneet jotakin sellaista, mitä ei kenellekään toivoisi. Uskomaton määrä surua, murhetta, kipua. Ja silti. Nämä samaiset ystäväni, perheenjäseneni, rakkaani hymyilevät. He nauravat. He juhlivat elämää. Ovat kiitollisia.

Olen huono tekemään uuden vuoden lupauksia.
Siksi ajattelinkin toivoa. Niin itselleni kuin sinullekin.

Toivon enemmän hymyjä kuin kyyneleitä.
Toivon enemmän naurua kuin itkua.
Toivon enemmän läheisyyttä kuin yksinäisyyttä.
Toivon enemmän iloa kuin surua.
Toivon enemmän ystäviä kuin vihamiehiä.
Toivon enemmän terveyttä kuin sairautta.
Toivon enemmän selviytymistä kuin lannistumista.
Toivon enemmän elämää kuin kuolemaa.
Toivon enemmän kiitollisuutta.
Toivon enemmän rakkautta.

Toivon.