keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Miten nukuit?

Meillä oli taas yö, joita ei toivoisi tulevan.
Valvoin mitaten Eeron sokereita.

Eilen päivällä oli hiukan korkeahkoja sokereita. Ajattelin, että on vaan jännitystä (olivat naapurissa hoidossa muutaman tunnin) tai sitä, että mamma (joka oli hoitajana aiemmin) oli laittanut ehkä liian varovaisesti insuliinia lounaalla.

Päivällisellä sokerit edelleen koholla, mutta ei pahasti, joten laitoimme vaan reilummin inskaa.
Iltapalalla sokerit 23.

Vaihdettiin kanyyli, joka oli vaihdettu juuri edellisenä aamuna. Laitettiin 6 yksikköä inskaa, mikä on Eerolle tosi paljon. Poika nukkumaan ja me odottelemaan.

Seuraavalla mittauksella (n. 2h iltapalasta) sokerit 18, eli pientä laskua. Laitoin vielä yhden yksikön inskaa. Tunnin kuluttua sokerit 23. Laitoimme vielä 2,5 yksikköä ja mittasimme ketoaineet. (Kello oli noin puolen yön paikkeilla). Ketoja ei ollut, onneksi. Kalle meni nukkumaan. Minä jatkoin valvomista.

Kahdelta sokerit oli 28,2. Vaihdoin taas kanyylin ja inskat. Laitoin 3 yksikköä inskaa ja odotin taas. En uskaltanut nukkua, koska tiesin, etten enää heräisi herätyskelloon. Onneksi digiboxilla oli tallennuksessa ohjelmia joita katsella...

Tunnin päästä sokerit oli viimein lähteneet laskuun. Mittasin 16,4, laitoin vielä 1 yksikön insuliinia ja päätin mennä nukkumaan.

Kalle heräsi poikien kanssa aamulla. Sokerit oli 10,1.
Yön aikana Eerolle laitettiin 7,5 yksikköä insuliinia. Jos iltapalan inskat laskee mukaan, laitoimme 13,5 yksikköä. Ennätysinskoilla mentiin siis viime yö.

Mistä tämä sitten johtui? Kuka tietää. Eniten epäilen, että ensin vaihtamamme kanyyli ei toiminut. Mutta ihmetyttää se, että edellispäivänä vaihtamamme, ensin tosi hyvin toiminut kanyyli (ei yli kympin arvoja maanantaiaamusta tiistai-iltapäivään) lakkasi toimimasta noin pian. Mahdollisesti Eero on tulossa kipeäksi. Ehkä letkussa oli ilmaa, jota en tarkastuksista huolimatta nähnyt. Ehkä vain hormonit tekivät temppujaan.

Tällaisen yön jälkeen miettii monesti sitä, kun joskus ihmiset sanovat meillä olevan "vaan" diabetes. Tänään onneksi oli edessä lomapäivä ja sain nukkua pitkään. Joskus nämä yöt ovat arkena, keskellä työviikkoa. Eikä silloin voi soittaa töihin, että en tule, koska en saanut nukkua. Tai voi, mutta ei siitä palkkaa makseta.

Jokainen äiti ja isä on valvonut kipeän lapsen vierellä, huolestuneena ja miettien, miten voisi auttaa. Kun valvominen johtuu sairaudesta, joka ei parane, tuntuu kuin löisi päätään kiviseinään.

Joten, tällä kertaa minä nukuin huonosti. Toivottavasti ensi yö on parempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti