Kiire? On.

Tällä hetkellä on trendikästä olla luomu, slow, itsetehty jne.

Arvostan sellaisia ihmisiä ihan sata lasissa, jotka pystyvät luomuilemaan, hidastamaan ja tekemään kaiken itse.

Musta tuntuu, että sellaisilla ihmisillä on enemmän tunteja vuorokaudessa kuin mulla.
Pitäisi hidastaa, mutta kun ei ehdi!

Töissä on pakko käydä, jotta saa rahaa. Kaupassa on pakko käydä, jotta saa ruokaa. Sitä ruokaa on tehtävä. Siivotakin täytyy. Ainakin joskus. Tiskit koneeseen ja ulos. Pyykit koneeseen ja ulos. Diabetesta on hoidettava. Lapsille olisi kiva päästä harrastuksiin. Yhdessä olisi kiva tehdä kaikkea.
Omasta kunnostakin olisi huolehdittava. Tähän kaikkeen rumbaan päälle päätin sitten hakea vielä opiskelemaan (ajatuksella, en mä kuitenkaan pääse). Ja pääsin. No tottahan se hoidetaan. Se on mulle tärkeää. Ja kun tykkään olla mukana kaikessa (vanhempainyhdistyksen toiminnassa, osallistua kulttuurijuttuihin, käydä tapahtumissa ja kylässä kavereiden luona).

Välillä ajatus tekemättömistä töistä hengästyttää. Eletään ruuhkavuosia tosissaan.



Diabetesleirillä tuli se ajatus pintaan. Käytän itsestäni ja energiastani pääpiirteittäin 100% joka ainoa päivä. Jos jotakin poikkeavaa, yllättävää tai valitettavasti katastrofaalista (kuten viime keväänä) tapahtuu, ei mun energia enää riitäkään. Silloin ollaan hukassa. Tai ainakin jotkut asiat jää todellakin tekemättä.

Siksipä tunnustan. Meillä syödään myös niitten toisten äitien tekemää ruokaa. Meillä ei tehdä kaikkea itse. Jos saan nipistettyä ruuanlaitosta puoli tuntia siihen, että pelaan lapsen kanssa Unoa, on se hyvään tarkoitukseen käytetty puolituntinen. Olen mahdollisuuksien rajoissa eko ja luomu. Mielelläni valitsen luomua. Joskus unohdan sen. Tunnustan. Noista kolmesta ensin mainitsemastani trendilinjasta koitan löytää hidastamisen. Koitan rauhoittua lasten kanssa olemiseen, en suorittamiseen. Koitan rauhoittua itseni kuuntelemiseen. Kallen kuuntelemiseen.

Tällä hetkellä kehoni ja/tai mieleni on sanomassa stop, en jaksa. Koitan kuunnella. Siksipä tänään meillä herkutellaan sohvan ääressä katsellen Voice of Finlandia. Eikä lähdetä hiihtämään tai luistelemaan tai tekemään jotain, mitä "kuuluu" lapsiperheen tehdä.

Mukavaa, rauhallista viikonloppua sinulle. <3