Kuulumisia

On taas vierähtänyt monta viikkoa viime kirjoituksesta.
Meille kuuluu hyvää. Nyt ainakin.

Viimeiset pari viikkoa ollaan enemmän tai vähemmän sairasteltu. Kalle aloitti, sen jälkeen Eero, sitten Niilo ja viimeisenä minä. Eerolla tietenkin sokerit sekaisin ja ketoaineitakin oli. Ne huolestuttivat, koska yleensä ei sairauspäivätkään nosta ketoja Eerolla.

Nyt niitä oli ihan kiitettävästi ja niin kauan, että kun Eero sairastui lauantaina, niin vasta seuraavana perjantaina meni kouluun. Ketot nousivat aina uudestaan, vaikka ne saatiin kyllä insuliinilla alas.

Meillä on uusi diabeteslääkäri vanhan "omalääkärimme" ollessa virkavapaalla. Olen enemmän kuin tyytyväinen uuteen lääkäriimme. Hän on ammattitaitoinen, ystävällinen, kannustava ja rohkaiseva. Nyt Eeron ketoja seuratessa mietimme yhdessä jopa sairaalaan lähtöä. Hän tsemppasi minua ja kehui, miten hyvin hoidamme ja jos teemme näin ja näin, niin pärjäämme ilman sairaalaa.

Ja niin pärjäsimmekin. Lääkäri lupasi pitää työkännykkäänsä illalla kotonakin vielä päällä, jos haluan soittaa vielä hänelle työajan jälkeen. Melkoista! Soitinkin, kerran.

Kyllä se vaan on niin, että kun saa "vastaansa" työlleen omistautuneen, työstään innostuneen ja aidosti välittävän lääkärin, niin se on kuin lottovoitto.