Tykkään. Kovasti. Rakastan aurinkoa, mun mielestä koskaan ei ole liian kuuma. Ainakaan Suomessa. Muutama vuosi sitten Espanjassa, kun kosteusprosentti oli varmaan hyvin lähellä sataa ja lämpöä varjossa +37°, niin silloin oli kyllä aika tukalaa. Mutta ihanaa. :)
Jos oltaisiin rikkaita, niin varmaankin matkusteltaisiin koko ajan. Siis mä ainakin haluaisin. Nyt kuitenkin täytyy nauttia näistä hetkistä, kun aurinko hieman edes pilkottaa ja on sen verran lämmin, että sortsit tarkenee vetää jalkaan. Lomareissu on varmasti tulevaisuudessa taas mahdollinen, mutta hiukan kyllä säästöjä syö tuo koko kodin remontointi... joka siis tehtiin viime kesänä.
Eerolle lämmin ilma tuo mukanaan yhden ongelman. Insuliini ei saisi lämmetä, koska menettää tehonsa. Rannalla siis on hyvä olla mukana kylmälaukku, mihin inskapumpun laittaa siksi aikaa, kun Eero polskii vedessä.
Monet d-perheet ovat sanoneet, että aurinko, tai oikeastaan helle, joko nostaa tai laskee sokereita. Meillä tähän mennessä sokerit ovat kuumalla ilmalla olleet tosi matalilla, johtuen varmaan siitä, että poika ui helteellä mielellään 24/7. :)
Eilen ja tänään on ollut aurinkoista ja lämmintä, mutta ei todellakaan mikään uinti-ilma. Ja hups vaan, sokerit ovat olleet tosi korkealla. Vaihdettiin kanyyli ja inskat, mutta silti ollaan saatu laittaa tosi paljon insuliinia, että sokerit pysyy kohtuuden rajoissa.
Mutta nautimme silti auringosta, lämmöstä, jätskistä, leppoisista aamuista, tuoreista mansikoista (kun raaskis ostaa...), juhannuksesta ja kaikesta siitä ihanasta, mitä kesä Suomessa tarjoaa.
Kesäfiilistä PMMP:n tahtiin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti