Gdanskista terveisiä

Olin minilomalla. Ihanalla sellaisella.

Sain nauraa, syödä hyvin, juoda vielä paremmin, käydä vähän shoppailemassa, tutustua paikkaan kävellen, bussilla ja junalla. Ja kaiken tämän sain tehdä kertakaikkisen upeassa seurassa. Seitsemän akkaa valtasi Gdanskin neljäksi päiväksi. Oli huippureissu. Suosittelen kaupunkia lämpimästi. Ja perheelliselle Sopot on ehdottoman hyvä vaihtoehto etelänreissulle. Mahtava ranta ja ihana etelän tunnelma.

Nyt kotona kuitenkin mietin tätä reissua. Mietin sitä, miten monella muulla on hankalaa, ellei jopa ihan mahdotonta päästä jonnekin rentoutumaan. Rahasta se on monella kiinni, mutta nyt en tarkoita rahaa. Joillekin, vaikka rahaa olisikin, on lähestulkoon mahdoton ajatus se, että lähtisi jonnekin. Se tarkoittaisi perheen jättämistä "hoitoon", joko sen toisen puoliskon tai sitten jonkin muun ihmisen.  Joillakin reissu peruuntuisi lapsen sairauden takia, kun ei ole "osaavia" hoitajia tarjolla. Joillakin, koska sitä toista aikuista ei vain siellä kotona ole. Ja joku saattaa itse olla niin huonossa kunnossa, että ei vain pysty lähtemään, vaikka se tekisi hyvää.

Tämän kevään aikana olen saanut kokea läheltä ja kipeimmän kautta, kuinka ihan tavallisesta, onnellisesta perheenäidistä on tullut yksinhuoltaja. Vasten tahtoaan ja julmimmalla mahdollisella tavalla. Olen onnellinen, että saimme järjestettyä niin, että Sallakin pääsi matkaan (kiitos ihanalle äidillemme!).

Ei ole enää niin helppoa vaan lähteä reissuun, kun se toinen aikuinen kotoa onkin kertakaikkiaan ja lopullisesti poissa. Kaikki täytyy miettiä eri tavoin. Kaupassa käynnitkin on tehtävä AINA niitten lasten kanssa. Omat hermot ei kestäisi. Vaikka helppohan se nyt on sanoa. Kaipa ne kestäisivät, jos olisi pakko. Sallalla ei ole vaihtoehtoja. Onneksi Salla itsekin tietää, että meiltä kotoa ja monesta muusta paikasta löytyy niitä auttavia käsiä. Vaikka vain sen kauppareissun ajaksi.

No, Salla onneksi pääsi tähän reissuun mukaan. Nauroi, söi, joi, shoppaili ja kierteli muiden mukana. Ja sai oman pienen hengähdystaukonsa. Sillä jaksaa taas pitkälle, näin toivon.

Ja minä saan muuten huomenna ihania poikia hoitoon. ;)