Eero ja Niilo ovat olleet tämän viikon jalkapallokoulussa. Ihana juttu. Molemmat pojat ovat tykänneet oikein paljon. Eerolle tämä on ollut myös kasvua, koska häviäminen on hänelle niin vaikeaa. Mutta niin vain osallistui eilen "turnauspäivänä" peleihin, vaikka olisi ollut vaihtoehtona myös se, että ei pelaa ollenkaan. Hyvä Eero! Niilo oli yhden päivän kuumeessa, se oli harmitus, mutta muuten Niilokin on ollut innoissaan mukana (ja kokenut ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu kun lihakset on kipeät... ).
Eero harrastaa liikuntaa. Se ei ole itsestäänselvyys diabeetikkolapsella. Sokerit saattaa heitellä miten sattuu, jännityksessä ylös ja liikunnassa alas. Saman tunninkin aikana. Nyt jalkapallokoulussa sokerit ovat olleet vähän ylhäällä, jännityksen takia varmaan, mutta kotona ollaankin koko ilta oltu usein matalilla...
Sokeritkin vielä saadaan hoidettua, mutta harrastamisessa diabeteslapsella on myös aina se ongelma, että SAAKO hän osallistua. Emme voi velvoittaa ketään (uimaopea, jalisopea tai ketään muutakaan) hoitamaan Eeron diabetesta. Emmekä voi vaatia Eeron tarkkailemista sen enempää kuin muidenkaan lasten.
Tässäkin asiassa olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä Rauman harrastustoimintaa järjestäviin tahoihin. Eero käy Rauman uimaseurassa, treenit kaksi kertaa viikossa. Koskaan ei diabetes ole tuottanut ongelmia ohjaajille (äiti/isä kyllä oleilee hallilla varmuuden vuoksi, mutta se ei haittaa). Kerran viikossa on paini. Sielläkään ei tuottanut mitään ongelmaa Eeron mukaan tulo, vaikka onkin diabetes. Toki siellä olemme vanhemmat olleet mukana, koska sieltä ei voi soitella (pommisuojassa ei puhelimet toimi). Eero on osallistunut Metsämörritoimintaan. Siellä me vanhemmat emme edes olleet mukana. Eero jäi ohjaajien kanssa ohjelappu repussa ja kaikki meni loistavasti. Ja nyt jalkapallokoulussa homma toimii samalla tavalla. Ohjaaja soittaa, kun Eero on mitannut sokerinsa, ja keskustelemme, mitä laitetaan insuliinia.
Olen niin iloinen siitä, että Eero saa harrastaa kuten muutkin lapset. Koskaan ei ole tapahtunut niin, että ohjaaja olisi diabeteksen takia kieltänyt Eeroa osallistumasta. Päinvastoin. Ohjaajat ovat aina olleet myötämielisiä tarkkailemaan Eeroa enemmän, soittelemaan meille vanhemmille ja myöskin oppimaan diabeteksen hoidosta.
Joten. Kiitos Rauman Uimaseura, Rauman Voimailijat, Rauman Ladun Metsämörritoiminta ja FC Rauma. Äidin sydän pakahtuu onnesta, kun lapsi saa olla lapsi, diabeteksesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti