Vähemmän ihanat insuliinit

Eerolla oli hetki sitten matalat sokerit riesana.
Nyt on viikon ollut vuorostaan todella korkeita arvoja pisin päivää ja yötä, eikä mitään järkevää olla keksitty.

Ollaan vaihdettu kanyylia, inskaa ja pistopaikkaa parhaimmillaan kerran vuorokaudessa. Ollaan etsitty ilmakuplia letkusta ja säiliöstä ja laitettu inskaa viemäristä alas ihan kiitettävä määrä samalla (ja tästäkin ne apteekin tädit huomauttaa, kun käytetään enemmän insuliinia, kuin mitä reseptissä on "varaa". Ymmärrän, että työtään ne vain tekevät, ja että ovat Kelalle "vastuullisia" niistä inskamääristä mitä meille myyvät, mutta tulee ihan sellainen olo, että mun pitäis jotekin selittää aina, että mihin meillä inskaa menee niin paljon ylimääräistä, että en mä sitä missään myy... No, elokuussa pyydetään taas isompaa inskamäärää reseptiin).

Nyt sitten eilen Kalle oli ottanut jääkaapista uuden inskan, ja käyttänyt sitä. Avot. Homma taas kohdillaan.

Eli inska oli huonoa???? Muuta ei keksitä. Inskassa oli joko mennyt viimeinen käyttöpäivä (ja meille myyty apteekissa tosi pian vanhaksi menevää inskaa), inska ollut liian kauan huoneenlämmössä tai sitten se oli vaan jotenkin viallista.

Kaksi ensimmäistä on mun mielestä aika mahdottomia. Käytetään niin paljon inskaa, että sitä kyllä kuluu päivämäärien sallimissa aikatauluissa. Huoneenlämmössä inskan pitäisi kestää 3kk. Joten se kyllä ehtii mennä käyttöön kaikki... Yksi ampulla kestää meillä parisen viikkoa. Päivämäärää en voi ampullista enää tarkistaa, Kalle oli (tai minä) heittänyt sen roskikseen jo muutama päivä sitten (kun veti siitä viimeiset inskat säiliöön).

Ei ole eka kerta meidän taloudessa, että järkevimmältä selitykseltä kuulostaa se, että inska olisi jotenkin ollut "liian laimeaa". Olen lääkefirmaan ollut ennenkin yhteydessä tästä asiasta. Sieltä ollaan pyydetty viemään inska apteekkiin tutkittavaksi. No mistäs viet, kun se kerran on loppu? Ensi kerralla täytyy muistaa tämä(kin) asia ja viedä inska tutkittavaksi ennen kuin viimeiset tipat käytetty...

No, se viikko meni sitten harakoille. Nyt taas koitetaan opetella siihen, että laitetaan normisti inskaa, eikä "vähän enemmän, kun ollaan oltu koko ajan korkeilla"... nimittäin yhdeksältä tuli poika huoneestaan (oli jo sängyssä) ja mietti, että taitaa olla sokerit alhaalla. Ja olihan ne. 3,3.  Siripiriä, leipää ja maitoa, sitten takaisin sänkyyn.

Taidan mennä mittailemaan. Hyvää yötä.