Pääsiäinen

Hain kotiin narsisseja. Rairuohoa ei tänä vuonna kasvatettu. Ostin kodinonnen ja törkkäsin siihen pari tipua. Näyttää hyvältä.

Kummityttö noitakumppaneineen kävivät virpomassa.  <3

Eero ja Niilo kävivät itse mummin ja ukin luona virpomisoksia viemässä. Sovittiin, että mennään maanantaina syömään, lammaspataa, kuten joka pääsiäinen.

Ilo on kuitenkin hukassa. Pitkäperjantaina lähdemme ajamaan toiselle puolelle Suomea. Hautajaisiin.
Lauantaina sanomme, kuten Jaska (2v) ilmaisi, hei hei. Puolisolle, isille, ystävälle.

Onkohan niin, että tulevissa pääsiäisissä on aina pieni kaipuun tunne, sydänalasta ottaa ja muistan aina tämän pääsiäisen? Todennäköisesti.

Silti jo tänä pääsiäisenä voimme muistella myös Jannen elämäniloa. Janne Eli. Isolla E:llä. Joka ainoa päivä. Janne iloitsi ja nautti siitä, mitä hänellä oli. Hän ei tarvinnut muuta. Jokainen, joka Jannen tunsi, edes vain tuttavana, voi varmasti allekirjoittaa tämän. Jannea positiivisempaa ihmistä on vaikea löytää.

Siksi tahdon myös tänä pääsiäisenä muistaa niitä hauskoja hetkiä, jotka Jannen kanssa koin. Kuulen mielessäni Jannen naurun ja näen mielessäni Jannen silmien pilkkeen ja virnistyksen, joka oli Jannen kasvoilla aamusta iltaan.

Ja ehkä kuitenkin, sydänalaa pakottavan tunteen vierelle, löydän lohduksi pienen ilon siemenen. Sitä alan vaalimaan ja kasvattamaan.