Karkkipäivä

Meidän perheessä ei tunneta sanaa karkkipäivä. On vaan hyvin paljon helpompaa, kun karkkipäivää ei vietetä. Eeron sokereiden kannalta ja ehkä muutenkin.

Joskus tulee kuitenkin ostettua herkkuja kotiin ihan muuten vaan, niinkuin nyt eilen. Pojat saivat molemmat irttareita 1€:n edestä. Vautsivau. Oli siis Candy Kingin paperipussissa pohja juuri ja juuri täynnä.

Vaan mitä se tarkoitti!? Inskaa laitettiin 6 yksikköä, joka meidän perheessä on todella paljon. Ruualle laitetaan yleensä n. 1,5 yksikköä insuliinia jos sokerit on ok. Sitten parin tunnin päästä mittailtiin sokruja, ja ne olikin jo H1. Eli yli 33. No, sitten kanyyliln vaihto, vielä 4 yksikköä inskaa ja ketoaineiden mittausta. Ketoaineita (eli korkeista sokereista syntyviä myrkkyjä) ei onneksi ollut. Tunnin päästä tilanne jo parempi, 27,4. Parempi?! Sokerit on siis normaalisti 4-6. Mutta joo, parempi. Mun mielestä. Laskua oli tapahtunut, joten voin henkäistä helpotuksesta. Seuraavaan aamuun mennessä sokerit olivat jo normalisoituneet. Mutta yhden euron karkkisatsi vei vuorokaudeksi sokerit vuoristoradalle, lähinnä sinne huipulle ja sieltä laskeuduttiin hyvin, hyvin hitaasti alas.

Seuraavaan karkkipäivään onkin sitten taas aikaa, sen verran kurja olo oli myös Eerolla itsellään. Janotti ja pissatti. Oksettikin. Kaikki korkeiden sokereiden mukanaan tuomia kurjia tuntemuksia.

Varkaudessa ollessani juttelin yhden Sallan ystävän kanssa. Heillä on kotona pieni diabeetikkotyttö. Naurettiin sitä, että itse pitää tosiaan tuollaista yli 25 arvoa jo ihan ok arvona, jos taustalla on tuo H1. Muistelin Riksulle meidän alkuaikoja, jolloin soitin sairaalaan, kun arvot olivat 17. Olin aivan paniikissa. Nyt muisto todellakin naurattaa. Tuollainen 17 sokeriarvona on kuitenkin aika yleinen meillä.

On ihanaa, kun saa istua samaan pöytään ihmisen kanssa, joka todella tietää, mitä tämä on. Tätä ei kukaan toinen osaa täydellisesti ymmärtää, muuta kuin sellainen joka elää samanlaista arkea. On helpottavaa huomata, miten muilla perheillä on samanlaisia kokemuksia.

Olemme olleet diabeetikoiden perheleirillä ja Eero on ollut isovanhempien kanssa isovanhempien leirillä. Suosittelen lämpimästi kaikille diabeetikkoperheille. Menkää leirille. Mikään ei ole niin vapauttavaa kuin kuulla, että meilläkin on näin, tuo on tuttua ja entäs sitten tämä?! Leiriltä jos mistä saa vertaistukea. Ja se on huiman tärkeää meille vanhemmille, mutta myös diabeetikkolapsille. On kuitenkin myös lapsen hyvä nähdä, että joku muukin joutuu mittailemaan sokereita ja laittamaan inskaa.

Karkkipäivä on monelle lapselle tärkeä juttu. Meidän perheessä ei silti ole karkkipäivää vieläkään tulossa, mutta sen sijaan "karkkipäivä" voi olla leffailta, uimahallireissu tai vaikka metsäretki. Uskon, että lapsi nauttii vähintään yhtä paljon vanhemman kanssa vietetystä ajasta, kuin niistä karkeista. Ja niitä namejakin saa, silloin tällöin. Sitäpaitsi, popparit ei nosta sokereita kovinkaan korkealle.