Harrastuksista, sokereista ja ihanasta avustajasta

Melkoista hässäkkää tuntuu olevan meidän perheessä tällä hetkellä...

Kakkosluokkalaisena Eerolla on enemmän läksyjä, kuin viime vuonna. Harrastuksetkin ovat lisääntyneet (treenikerrat kasvoivat painissa). Kun siihen lisää Niilon harrastukset ja vanhempien "harrastuksetjosaikaaon", niin on melkoinen yhtälö saatu aikaiseksi. Kalenteri täyttyy erilaisista suunnitelmista ja melkeinpä välillä tarvitsisi jonkinnäköistä tutkintoa, jotta saisi perheen logistisen puolen toimimaan. :)

Tänään Eerolla oli painipäivä. Ruualla sokerit 6.2. Ruuaksi makaronilaatikkoa ja maitoa. Ei inskaa. Painin jälkeen sokerit 4.2, pillimehu, eikä inskaa. Puoli tuntia sitten sokerit 9.6.

Voin onnitella itseäni (paitsi oikeastaan Kallea, joka hoiti tän päivän harrastusjutut mun ollessa vanhempainyhdistyksen jutuissa). Hienosti meni tämä kerta. Hyvä Kalle, hyvä me, hyvä meidän joukkue!!

Ja keskiviikkona kun on taas paini, niin ei todellakaan olla kuitenkaan samoissa luvuissa. Kaikki vaikuttaa. Keskiviikkona ei ole samoja ruokia koulussa, mitä tänään. Keskiviikkona on koulussakin liikuntaa. Keskiviikkona on tutustuminen Kirstin taloon (=jännitystä, ehkä??). Keskiviikkona voi olla muuten vaan aktiivisempi/löysempi päivä välkillä. Ja mistä äiti/isä nämä kaikki asiat tietää sinne painiin mennessä?

Niin just. Ei vissiin mistään. Jos kysyn Eerolta, mitäs tänään koulussa, vastaus on "Ei mittää. Läksyks tuli..." Jos kysyn, kenen kanssa leikit ja mitä, niin vastaa kyllä kenen kanssa. Sanoo vielä leikinkin. Joku päivä oli leikitty Beybladeja. Mitähän se sitten tarkoittaa?! Hyppimistä, istuskelua vai mitä? No sitä ei sitten enää selitetty. :) Pojalla on kova kiire läksyjen jälkeen pihalle: "Älä äiti koko ajan kysele... " :)

Meillä on kuitenkin hyvä tilanne. Saamme tietää joka päivä, mitä Eero on syönyt ja myös tarkalleen, miten paljon. Tiedän että ei monessa koulussa ole näin... Eeron ihana avustaja kuitenkin haluaa itse laittaa meille ylös, mitä Eero on syönyt (desilitrat jne. käytössä) ja paljonko hiilareita ruokailusta on laskettu. Sitten voidaan miettiä helpommin, jos sokerit on menneet häränpyllyä, että oliko joku laskettu pieleen. Tai voimme huomata, että ruuat on menneet "normaalisti", mutta silti ollaan oltu korkeilla... ja siitä miettiä, onko tulossa kipeäksi/eikö kanyyli enää toimi jne. tai vaihtoehtoisesti etsiä selitystä koko illan kestäviin mataliin. Lisäksi avustaja merkitsee liikuntatunnit ja ilttiksessä tapahtuneen liikunnan, jotka ovat myös tärkeitä asioita meidän tietää.

Mahtavaa. :)

Eeron avustajan täyttämä vihko on korvaamaton apu meille, kun yritämme täällä kotona osata ennakoida erilaisia tilanteita (kuten nyt tuota painia vaikka). Eeron diabeteslääkäri on kerran jos toisenkin ihmetellyt ääneen sitä apua ja tukea, mitä saamme Kourujärven koulusta. Ihaillen on katsellut vihkoamme, joka kulkee kodin ja koulun väliä. Sanonut toivovansa, että kaikissa kouluissa olisi sama.

Jälleen kerran siis suuri kiitos koululle.