Voi sentään.
Jälleen kerran elämä on arvaamatonta. Murhetta tuntuu tähän kevääseen mahtuvan. Itselle, läheisille, ystäville ja muillekin. Kauhea olo kaikkien murheellisten puolesta.
Oma reaktio oli taas voimakas. Itku tuli. Ahdistus palasi.
On vaikea löytää sanoja. Onneksi on olemassa monia, jotka ovat jo oikeita sanoja sanoneet.
Joten tässä Anna-Mari Kaskisen runo. Jos saat siitä lohtua, on se juuri sinulle tarkoitettu.
Toivon sinulle, ystäväni, että elää taas uskaltaisit,
että suurien surujen jälkeenkin
ilon siiville nousta saisit.
Toivon sinulle, ystäväni,
taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,
että kaikkina elämän päivinä
ilon löydät ja lohdun kuulet.
Toivon sinulle, ystäväni,
ettet lakkaisi luottamasta,
vaikka vielä on aivan hämärää
kevään pelto on roudassa vasta.
Toivon sinulle, ystäväni,
kaikkein kauneinta elämässä,
että rakkaus puhdas, ikuinen
sinut ympäröi juuri tässä.
<3
VastaaPoista