Hiljaisuus

...se hetki kun ihanat vieraat ovat lähteneet kotiin ja lapset tekevät omia juttujaan. Korvissa on kummallinen olo. Hiljaisuus. :)

Iloitsen ystävistä, jotka viettävät kanssamme aikaa. Mikään ei ole niin hienoa, kuin parantaa maailmaa ystävän kanssa. Baari-ihmistä musta saa enää aniharvoin. Viimeksi olin marraskuussa katsomassa Kaija Koota lapsuudenystävien kanssa. Huippureissu sekin. Mutta nautin kyllä nykyään enemmän siitä koti-illasta rakkaiden ihmisten kanssa.

Eilisen herkuttelun jälkimainingeissa (ja ilmeisesti letkun ilmakuplien johdosta) Eeron sokerit ovat olleet koko aamun korkeita (viimeksi 21,3). No, lähdemme uimahalliin niitä laskemaan.

Niille joille nämä sokerit ovat utopiaa, niin normaalisti ihmisen sokerit ovat aina ja joka tilanteessa 4-6 välillä. Alle neljän sokerit ovat niitä "matalia" ja meillä yli 12 sokerit ovat niitä "korkeita". Sanon meillä, koska normaalilla ihmisellä 12 huitteilla olevat sokerit olisivat jo merkki diabeteksesta. Ja joissakin d-kodeissa varmaan mennään eri arvoilla. Tämä on niin yksilöllistä. Mutta tavoitteemme on pitää Eeron sokerit 4-10 välillä. Silloin olemme tyytyväisiä.

Kerään rohkeutta kertoa teille peloistani. Mitä mä pelkään kun ajattelen Eeron sairautta.
Ehkä uskallan sen illalla jo kertoa. Ehkä huomenna (paitsi en ehdi, koska Supertreenaan koko päivän). Ehkä siis ensi viikolla. Mutta joku päivä varmasti.

Mukavaa lauantaita. Viettäkää se rakkaiden seurassa.