Iloa

No niin

olenpas ollut masentuneen kuuloinen.

On meillä ihania, iloisia ja hyviä asioita elämässä.

Meillä on laaja tukiverkko. Ihanat ystävät, perheenjäsenet ja monet monet tuttavat, jotka auttavat jaksamaan tätä arkea.

Meillä on mahdollista saada Eero yöhoitoon. Äitini ja Kallen vanhemmat ottavat pojat hoitoon kuten normaalistikin isovanhemmat ottavat lapsenlapsiaan. Lisäksi ihanat siskoni, Marja ja Riikka osaavat myös mittailla sokereita ja laskea hiilareita. On myös muita, jotka uskaltavat ja haluavat auttaa. Ilman heitä olisin varmaan jo aivan loppu. Kiitos siis kaikille teille. Olette rakkaita.

Ihan yhtä tärkeää on tietää, että on olemassa joku, kenelle voi huolensa kertoa. Rakkaat Föörpollarit (=ihanat opiskeluystäväni). <3 Ihana Hanna. <3 Tärkeääkin tärkeämpi Henna. <3 Ja monet, monet muut. Olen onnellinen, sillä itselläni on Ystäviä.

Eero on iloinen ja reipas ekaluokkalainen. Hän osaa jo lukea ja kirjoittaa. Matikan testeistä on tullut pelkkiä täysiä pisteitä kotiin. Hän harrastaa uintia ja painia. Hän on saanut uusia ystäviä ekaluokan myötä. Kuulostaa ihan normaalilta ekaluokkalaiselta, eikö!! :) Meille on aina ollut tärkeää, että Eero on ensisijaisesti EERO, ja vasta toissijaisesti diabeetikko. Haluamme, että Eero saa kaikki ne kokemukset, mitkä saisi, jos ei diabetesta olisi. Ja olemme mielestäni onnistuneet hyvin. Olemme olleet Espanjassa kolme viikkoa. Olemme käyneet risteilyillä. Olemme leffassa syöneet poppareita ja juoneet pillimehua. Synttäreillä saa herkutella niin paljon kuin haluaa. Meidän pitää vain olla tarkempia, laskea paljonko juodaan sitä mehua, syödään niitä herkkuja ja etelässä kylmälaukku (jonka sisällä inskapumppu uinnin ajan) oli todella tarpeellinen... Mutta ne ovat meidän aikuisten murheita ja muistamisia. Eero on saanut vain nauttia. Se on kuitenkin tärkeintä, eikö. Ja kyllä me aikuisetkin nautimme. :)