Yritin pitää päiväkirjaa Eeron sairauden alkuvaiheista. En kyennyt. Oli liian raskasta kirjoittaa lapselleen päiväkirjaa siitä, miltä tuntui, kun hän sairastui.
Kaivoin äsken päiväkirjanraakileen laatikosta.
Se alkoi näin:
En masennu taudista tuosta
voin vieläkin metsissä juosta.
Voin sukeltaa veden syliin
ja vaeltaa vieraisiin kyliin.
Seikkailla Tarzanin lailla,
pelkoja, huolia vailla.
Maailma kauniilta näyttää
kun lapsen silmiä käyttää.
Siellä oli tallessa sähköposti, jonka lähetin ystävilleni, perheelleni ja kaikille läheisille 11.10.2007, eli seuraavana päivänä sairastumisesta.
En pystynyt lukemaan sitä kuin pari riviä. Liian tuskallisia muistoja.
Siinä oli myös sähköposteja "diabetespäivityksistä" kummeille ja muille rakkaille ihmisille.
Oli kirjassa iloisiakin juttuja...
3.11.2007 Olimme keskustelleet Eeron kanssa siitä, miten hän ei nyt voi enää mennä perhepäivähoitajalleen, koska tämä ei uskalla pistää insuliinia. Ja koska olin itse Eeron sairastumisen aikaan äitiyslomalla, niin onnistuu hyvin Eeron kotona olo. Eero oli hetken hiljaa ja sanoi: "Mää olen Eerouslomalla!" :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti