Perjantai.
Paras päivä viikossa. Koko viikonloppu vielä edessä. Koti puhdas siivouksen jäljiltä.
Tänään saan rakkaan ystäväni, ihanaisen 4-vuotiaan kummityttöni ja hänen isoveljensä yökylään. Perheiden isät keikkailee Pop-eran merkeissä. Tarkoituksemme on syödä "roskaruokaa" ja katsella Hauskat kotivideot poppareiden ja muiden herkkujen merkeissä.
Lapset kun saadaan unten maille, äidit voivat parantaa maailmaa juustojen ja punaviinin seurassa.
On ihanaa, kun on oppinut, että Eero saa ja voi tehdä näitä normaaleja juttuja. Saa syödä herkkuja, saa valvoa myöhempään ja saa olla pieni, yökavereista innostunut lapsi. Selailin sitä päiväkirjanraakiletta. Olimme uskaltaneet antaa Eerolle ensimmäistä kertaa herkkuja diabeteksen puhkeamisen jälkeen vasta jouluna. Onneksi aika auttaa myös tähän asiaan. En ole enää niin hysteerinen "poikkeavien päivien" kanssa. Ymmärrän, että ne ovat osa elämää. Olen siis kuitenkin oppinut jotain, vaikka välillä tuntuu, että en ymmärrä tästä taudista mitään.
Kiva,kun sinäkin olet alkanut kirjoittaa blogia. Vaikka kirjoitat raskaasta aiheesta, on teksteissäsi kuitenkin kantavana voimana ilo ja toivo.
VastaaPoistaTukiverkot ovat tärkeitä kaikkien lasten vanhemmille, mutta etenkin teille. Hyvä, että niitä on.
Koen, että tällainen blogi on tärkeä. Tärkeä sinulle, jotta voit prosessoida asiaa, mutta tärkeää myös niille, jotka eivät tunne diabetesta. Ajattelisin, että tästä blogista saa myös vertaistukea, jos perheessä on diabeetikko.
Ihanaa viikonloppua! Puhdas koti, herkuttelu ja ystävät, sellainen on ihan parasta!
Kiitos Kati!
PoistaIhanaista viikonloppua myös teille!