"On toki hyvä muistuttaa,
miten aurinko jälleen paistaa
tummien pilvien takaa,
miten yön jälkeen tulee
uusi aamu
ja miten jokaista syksyä
seuraa varmasti kevät.
Mutta ei liian aikaisin,
ei liian nopeasti,
ei liian opitusti,
ei liian itsestään selvästi.
Ei niin, etteikö se olisi totta,
hyvin totta.
Mutta ymmärräthän,
surulla on aina aikansa,
surevalle aurinko todella nukkuu
eikä surua voi hätyytellä lentoon
ennen kuin se itse jaksaa siivilleen.
Ehkä onkin parempi että
enemmän kuin puhumme valosta
olemme hänelle valona
enemmän kuin puhumme toivosta
olemme hänelle toivona
enemmän kuin kerromme ilosta
olemme hänelle ilona
Ja ehkä näin
jonakin aamuna
hän itse saa nähdä,
että aurinko on herännyt pitkän pimeän yön jälkeen. "
Hanna Ekola
Kiitos Nina ihanasta runosta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti