Miksi nyt?

Minkä takia aloin kirjoittamaan nyt?
En osaa sanoa tarkkaa vastausta. Ehkä aika on kypsä. Ehkä haluan kertoa muille D-perheille, että "niin, tämä juttu on tuttua meilläkin". Suurinpana syynä varmaan on se, että nyt tuntuu, että tätä tarvitsen. Paikkaa jonne purkaa.

Miten sä jaksat? Sitä kysytään usein. Miten niin? Onko jotain muita vaihtoehtoja?? Voinko sanoa, että juu, nyt riitti?

Meidän perheessä ei ole vaihtoehtoja. On jaksettava. On laskettava hiilarit joka jessuksen aterialla. On merkattava paljonko syödään ja paljonko ei. On mietittävä, mitä tämän jälkeen tehdään, tuleeko liikuntaa, istutaanko sohvalla, alkaako mahdollisesti lapsi riehumaan. Sitten laitetaan inskat. Ja kohta huomataan, että kaikki suunnitelmat ja valmiit pohdinnat eivät alkuunkaan pitäneet paikkaansa. Sitähän se lapsiperheen arki on. Suunnitelmat muuttuvat lennossa. Ja kun siinä samalla yrittää tasapainoilla diabeteksen kanssa, niin voin kertoa, että välillä pää on aika täynnä ja puhti poissa. Niin, ja sitten vielä on ne sairauspäivät erikseen...

Mutta vaihtoehtoja ei ole. Me mittaamme, laskemme ja pistämme. Joka päivä. Aamupalalla, lounaalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla. Lisäksi mittaamme jos tuntuu sokrut olevan matalalla tai korkealla ja sitten vielä öisin. Kahdesti, jos mietitään Eeron nukkumista ja kerran jos mietitään meidän vanhempien nukkumista (eli Eeron sokerit mitataan, kun me vanhemmat menemme nukkumaan ja sitten vielä klo 02). Ja Eero sairastui siis vuonna 2007. Olemme mittailleet joka yö sen jälkeen. Kaikissa d-perheissä näin ei ole, vaan yöt on saatu kontrolliin. Meillä ei ole mitään logiikkaa sokeriarvoissa öisin, joskus klo 23 sokrut on 8, ja klo 2 ne saattavat olla mitä vaan 2-32 välillä. Joskus yöt menevät hienosti. Ratkaisuja ongelmaan yritetään etsiä koko ajan. Huhtikuussa on taas kontrolli. Jos sieltä saataisiin apua. Alkaa nimittäin äiti oleen vähän väsynyt.